Dokumentin ja fiktion rajalla

Sukunsa viimeinen on todellisen henkilön elämään perustuva fiktio. Tämä henkilö myös esiintyy elokuvassa ja puhuu suoraan kameralle selittäen tapahtumien taustoja, mikä alleviivaa tarinan tosipohjaisuutta.

Myös historiallisissa dokumenteissa käytetään usein näyteltyjä kohtauksia ja toisaalta on olemassa dokumenttielokuvan suuntauksia, joissa päähenkilöt esittävät omaa todellisuuttaan fiktion keinoin. Esimerkiksi Johannes Sjöbergin elokuvassa Transfiction brasilialaiset transnaiset kertovat ja näyttelevät omaan elämäänsä perustuvaa tarinaa fiktiivisistä henkilöistä.

 

 

Keskustelun aiheita

 

Pohtikaa missä menee dokumentin ja fiktion raja. Paljonko olisi pitänyt muuttaa, jotta Sukunsa viimeinen olisi voitu nimetä dokumentiksi?

Muistatteko muita dokumentin ja fiktion rajalle sijoittuvia elokuvia?

 

 

Käsitteitä

Dokufiktio: dokumentin ja fiktion keinoja sekoittava elokuva.

Etnofiktio: dokufiktion alalaji antropologisen/etnografisen elokuvan alalta.